Onko joogalla filosofiaa?

Keho liikkuu tai pysähtyy tilassa, yhteistyössä tietoisesti havaitun hengityksen kanssa. Ajatukset tai tunteet eivät vie meitä pois tästä hetkestä. Yksinkertaisesti ja vastustelematta havaitsemme mitä sisällämme ja ulkopuolellamme tapahtuu - myötätuntoisesti ja arvostelematta itseä tai muita. Olemme joogaharjoittelun ytimessä eli joogan kielellä tantrisessa tavassa olla aistien läsnä maailmassa tässä ja nyt. Hermosto rauhoittuu ja olemme vastaanottamisen ja kuuntelun tilassa, itsetuntemuksen tilassa ja vapaita valitsemaan, miten reagoimme asioihin. Jos tällaista harjoittelua tekee paljon, oli se sitten joogan tai muun lajin parissa tai vaikka arkielämän tilanteissa, lenkin ja saunan jälkeen järvelle katsellen, se vaikuttaa usein positiivisella tavalla ihmiseen ja myös muuhun elämään. Mihin ihmeeseen siinä enää mitään joogasutrien ja filosofian opiskelua tarvitaan?

Ei välttämättä mihinkään. Harjoituksessa itsessään on kaikki potentiaali kuoria esiin se olemisen helppous, jonka kukin meistä ehkä ytimessään jo tuntee.

Vuosituhansien ajan jooga on (tantrisessa kulttuurissa, sittemmin hindulaisuuden ja buddhalaisuuden piirissä ja vielä myöhemmin länsimaissa) välittynyt pitkälti kehollisena ja suullisena perinteenä, jossa jokainen voi löytää omaan mielenrauhaansa ja hyvinvointiinsa liittyvät totuutensa omasta kehostaan ja mielensä hiljaisuudesta. Joogaaja voi lopulta olla vapaa aina tarvittaessa irrottautumaan mielen luomista käsitteistä ylipäätään ja jättää ne omaan (toki välttämättömään) arvoonsa. Juuri siinä piilee joogan ja muiden itämaisten harjoitteiden joustavuus ja hienous.

Tarvitsemmeko me siis jonkin elämänfilosofian, joka pikkuhiljaa kertoo meille, ettei filosofiaa lopulta tarvita? Ehkä. Elämänfilosofiansa voi rakentaa itse kokemusperäisesti, elämällä ja joogaamalla, mutta usein myös sanallinen vuorovaikutus on hedelmällistä. Olen itse tutustunut itämaiseen filosofiaan buddhalaisesti värittyneen katsantokannan kautta. Zen - tie depression läpi taisi olla ensimmäinen teos, jonka aiheesta luin ja jonka meditaatiometodeita myös käytin. Lukiessani sittemmin Ei kuolemaa, ei pelkoa ja Eckhart Tollen Uusi maa -kirjaa tunnistin niissä sitä kokemusmaailmaa, joka itselleni oli todellinen, ja oli helpottavaa huomata, että en ole tässä suorittavassa maailmassa aivan yksin ajatusteni kanssa. Monella meistä lienee ne omat teoksensa, jotka ovat osuneet käteen ja vaikuttaneet jollakin tavalla elämänpolkuun. Sanoisin siis, että filosofinen pohdiskelu saattaa olla hyödyllistä, ja että intialainen tai itämainen filosofia eittämättä on se perusta, jolle jooga on vuosisatojen kuluessa rakentunut.

Mutta mitä sitten tarkalleen on se paljon puhuttu satoja tai tuhansia vuosia vanha "joogafilosofia", joka kuulemma on joogaharjoituksen perusta? Hyvä kysymys. Itse näen, että jooga perustuu ihmiskuvalle, joka on jäsennelty hieman toisella tavalla kuin länsimainen ihmiskuva. Monia auttaa, kun saamme kosketuksen kehoomme erilaisten mielikuvien, eikä vain anatomian kautta. On hienoa, että vaikkapa käsitys chakroista eli energiakeskuksista, vayuista eli hengitysenergian suunnista tai olemuksen viidestä tasosta on ulottuvillamme, ikään kuin välineenä lisätä neuroplastisuutta ja itsetutkiskelua. Joogaperinne ei kuitenkaan ole historiallinen jäänne vaan elävää kulttuuria, joten joogisen ajattelun ja kokemisen tapoja on lukemattomia. Niinpä vastaus siihen, mitä joogan filosofia on, riippuu siitä, keneltä kysyy.

Hathajoogaopettajana voisin väittää perustavani opetukseni 1100-luvulla kirjoitettuun ohjekirjaan Hathajooga Pradipika tai modernin joogan kehittäjänä tunnetun Tirumanai Krishnamacharyan (1888-1989) luomaan perinteeseen, jossa asanaharjoituksella on suuri merkitys. Todellisuudessa kuitenkin vähintään yhtä paljon tai jopa enemmän opetukseeni vaikuttaa se vuorovaikutus, kulttuuri, tieteellinen tutkimus ja vapaamielinen ajattelutapa, jonka piirissä nykyajan Suomessa olen elänyt ja joogaa omakohtaisesti kokenut (ja hyvä niin). Moni joogafilosofian käsite on myös helposti käännettävissä vastaamaan nykyajan tieteellisiä käsitteitä; esimerkisi kolmen gunan (tamas, rajas ja sattva) voi ajatella vastaava polyvagaaliteorian kolmea eri hermostollista tilaa. Niinpä saatammekin olla liikkumassa kohti aikaa, jossa filosofiset mielikuvat vähitellen muuttuvat kokemuksellisesta todellisuudesta tieteellisesti tutkituksi todellisuudeksi, jota aletaan hyödyntää muuallakin kuin joogan piirissä.

Jos joogan kirjoitettuun filosofiaan päättää toden teolla sukeltaa, paljastuu moninainen ja moneen kertaan tulkittu värikäs viidakko, jossa alussa kuvatun hyväksyvän läsnäolon sijaan saattaakin korostua määrätietoinen valaistumisen ja paremman ihmisyyden tavoittelu. On Patanjalin joogasutrat ja klassiset ohjeet 8-portaiselle joogan tielle, on moraalisia opetuksia, on kundaliinijoogaa, on yritystä selittää selittämättömän maailman perimmäistä olemusta, on käytännöllisiä ja omituisia ohjeita energian hallintaan ja hyvinvointiin, on hindulaista pyhää tekstiä ja myyttiä joka lähtöön, on dualismia, on yhteyksiä patriarkaalisiin uskontoihin, on taolaista ja buddhalaista joogaa, on ykseyttä ja luontoyhteyttä, on historiallisia väittelyitä, ja on ylipäätään jokaiselle jotakin eikä kaikkea kenellekään. Ehkäpä juuri siinä piilee jälleen joogan joustavuus ja hienous: jos filosofian kirjalliseen viidakkoon sukeltaa liian syvään, se sekoittaa mielen niin, ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin palata jälleen keholliseen harjoitukseen ja hiljaisuuteen.

Buddhalaiset ja joogiset tekstit tai sutrat eivät ole totuuksia vaan runoutta, joka, samoin kuin muukin kirjallisuus ja taide parhaimmillaan, voi saada aikaan muutoksen ihmisessä.

Sinänsä ei ole väliä, lukeeko joogasutria, Rainer Maria Rilken runokokoelmia, Clarissa Pinkola-Estesia, Kalevalaa, Uutta testamenttia vai muuta itseä koskettavaa. Filosofisten ja mytologisten tekstien, samoin kuin joogan, kokeminen on hyvin subjektiivista ja riippuu elämänvaiheesta. Kukaan ei voi tietää tai ennustaa, mikä lause, ohje, filosofinen näkemys, tarina, elämänviisaus tai -typeryys tai näkökulma tuo jollekin toiselle rauhaa, iloa tai lohtua ja vie askeleen lähemmäs omaa ydintä. Itse kannustankin jokaista käyttämään filosofisia tekstejä ja niiden tulkintoja, "henkistä kirjallisuutta" sekä tällaisia joogaopettajien kirjoituksia samaan tapaan kuin joogan fyysisiä metodeita: tutkien uteliaasti, mikä tekee pitkällä tähtäimellä hyvää ja mikä taas on turhaa.

Kun liikutaan henkisen viisauden kentällä, on aina selvää, että oikeaksi todistettuja vastauksia ei ole. Viisausperinne on muodostunut kokemuksista ja niiden tulkinnoista, jotka taas puolestaan saattavat ohjata kokemuksia ja uusia tulkintoja tiettyyn suuntaan. Itse olen aina ajatellut, että filosofiseen perinteeseen kuuluu avoin keskustelu, jossa kenelläkään ei ole tarvetta puolustaa omaa kokemustaan ja näkökantaansa sen perustellumpana kuin muitakaan näkökantoja, vaan erilaisista teksteistä ja niiden pohjalta kehitetystä filosofiasta voidaan keskustella vapaasti, historiallisina tapoina jäsentää maailmaa. Ovatko ne meille tässä hetkessä hyödyllisiä ja hyvinvointia tuottavia vai eivät? Jotkut "pyhiin kirjoituksiin" perustuvat filosofiset tekstit herättävät toisissa turvaa ja pyhyyttä, toisissa kauhua ja pelkoa, kunkin elämänhistorian, sosiaalisen aseman ja ennakkoon kerätyn tietopohjan mukaan. Se on väistämätöntä ja oikein. Terve kriittisyys on tärkeää silloin, kun luetaan Hatha yoga pradipikasta, että puhdistautumisrituaalissa kannattaa niellä kangasta - ja yhtä lailla terve kriittisyys on tärkeää, kun teksteissä liikutaan syvällisemmillä tasoilla. Joogiset tekstit ovat aikakautensa tuotoksia, vaikka niissä, kuten kaikessa runoudessa ja ihmisyyden pohdinnassa, on myös ajaton taso.

Joogan filosofiaa opettavilla tunneilla käy toisinaan niin, että luennoitsija ei ainoastaan esittele jotakin ajattelutapaa tai perinnettä, vaan hänellä on tarve jollain tavalla puolustaa edustamaansa filosofiaa. Usein se liittyy siihen, että oma kokemus kertoo tuon ajattelutavan olevan tosi tai hyväksi ihmiselle. Joogan maailmassa ja etenkin itämaisessa kulttuurissa sitä pidetään jopa normaalina: opettajalta kysytään, ei vain "mitä se ja se teksti sanoo tästä" vaan myös "mitä se tarkoittaa" tai "miten asia on" - ja häneltä myös odotetaan tulkintaa ja vastausta, sen sijaan, että vastaus tai ymmärrys vastauksettomuudesta nousisi jokaisesta itsestään. Tunnistan tämän tavan nojautua henkiseen auktoriteettiin myös monessa muussa yhteisössä. Kääntöpuolena voi olla se, että jos opettajan vastausta, tekstiä ja tulkintaa ei hyväksykään omalla kohdallaan todeksi ja kertoo sen, henkilö leimataan ryhmän sisällä: hän ei vain vielä ole ymmärtänyt asiaa oikein; hänellä on vielä jäljellä "painaumia" tai egon vastustusta; Jeesus ei vain vielä ole tullut hänen sydämeensä; ja niin edelleen. Tämä voi olla totta, tai sitten ei, mutta joogaterapeuttisesta näkökulmasta itse näen, että tällainen ajattelu ei hyödytä ketään. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mikä toiselle on hyväksi - voi vain ehdottaa ja antaa turvallista tilaa tunnustelulle. Kun ihminen on kuullut, mitä jokin jooginen perinne sanoo, hänellä on täysi oikeus omassa harjoituksessaan hylätä se ja joogata onnellisena elämänsä loppuun asti. Joogan filosofisin termein tämän hyväksymistä voisi kutsua "takertumattomuudeksi".

Jotkut viisausperinteen tekstit ovat hyvin pidettyjä joogaajien keskuudessa ja niitä opetetaan paljon. Ne toimivat monelle kauniina muistuttajana siitä, mistä joogassa on kysymys. Se ei silti tarkoita, että juuri noiden filosofioiden avulla kaikille olisi helpointa kulkea sinne, minne ne pyrkivät johdattamaan: rauhan tilaan. On heitä, jotka ihastuvat filosofisiin käsitteisiin; on heitä, joita teksti lempeästi johdattaa näkemään sen läpi omaan itseensä; ja sitten on heitä, joille teksti ei puhu, vaan maailma puhuu. Silloin joogan filosofiset luennot ja tekstit saattavat tuntua jopa jollain lailla paradoksaalisilta, pelkältä tavalta pitää ihminen kiinni perinteisen maailman sanoissa ja näin estää harjoittelun avaama kokemus täydestä yhteydestä tai ykseydestä.

Annetaan tilaa näille kaikille kokemuksille. Ymmärtääkseen joogan olemuksen ei välttämättä tarvitse tutkia joogan kirjoitettua filosofiaa.

Hauskaa kun luit! Siirry taiteilijaelämää-blogiini tästä

(tai sulje näyttö ja lähde metsään.)